Avoimuuden puolesta

Hyvät blogini lukijat ja kommentoijat. Parhaat kiitokset siitä, että olette käyttäneet aikaanne tutustuaksenne kirjoituksiini ja kommentteihini. Erityiset kiitokset teille, jotka olette vaivautuneet kommentoimaan tekstejäni.

Vuosi 2009 on ollut kiinnostava ja monivivahteinen. Minulle tärkeät asiat ovat menneet eteenpäin niin tunnettuuden kuin gallupienkin valossa.

Uskon, että tulevana vuotena sotasyyllisyyden purkaminen tulee edistymään. Karjalan, Petsamon ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen tulee nousemaan asteittain aikaisempaa paremmin suomalaisten tietoisuuteen. Erityisesti Petsamo tulee nousemaan esille huomattavasti aikaisempaa vahvemmin.

Toivotan teille ja meille kaikille menestystä vuodelle 2010! Palaan asiaan Loppiaisen jälkeen.

- Valtioneuvosto dementoi Putinin lausunnon
- Suomi luovutti osan suvereniteetistaan Venäjälle
- Valtioneuvosto ei voi tehdä luovutuspäätöstä
- Kaivosvaltauksella putkea parempi prioriteetti
- Suomenlahden kv-oikeudellinnen asema muuttuu
- Nord Stream AG on Gazpromin tytäryhtiö
- Suomi ”näkee” putken vain ympäristökysymyksenä
- Venäjä korostaa uhkakuvaa sotaharjoituksilla
- Miten kaasun saanti varmistetaan?
- Nord Stream –päätökset harkittava uudelleen
- Nord Stream on muutettuna kannatettava

Valtioneuvosto dementoi Putinin lausunnon

Nord Stream –kaasuputkea on julkisuudessa käsitelty jo useamman vuoden ajan. Suomen valtioneuvosto on päättänyt antaa kaasuputkelle luvan, joka puolestaan toimii perustana Länsi-Uudenmaan ympäristöviraston päättäessä luvan myöntämisestä kaasuputken rakentamiselle.

Valtioneuvosto ei ottanut päätöksessään lainkaan huomioon sitä, että Venäjän presidenttinä ollessaan Vladimir Putin yksiselitteisesti ilmaisi Venäjän tulevan armeijallaan valvomaan kaasuputken turvallisuutta. Pääministerinä hän vahvisti, että tämä on Pohjoisen armeijan tärkein tehtävä.

Putinin ilmoitus merkitsee sitä, että valtioneuvosto päätöksellään luovuttaa osan suvereniteetistaan Venäjälle, EU:n ulkopuoliselle valtiolle. Suvereniteetin muutoksista päättää eduskunta, ei valtioneuvosto.

Suomi luovutti osan suvereniteetistaan Venäjälle

Asianajaja Kari Silvennoinen on päämiehensä puolesta valittanut päätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen (KHO) 04.12.2009: ”Valitus laillisuusperusteella valtioneuvoston 05.11.2009 tekemään päätökseen, jolla se on luovuttanut osan Suomen suvereeenia valtakunnan aluetta venäläiseen vallintaan ja antanut samalla suostumuksen Suomen talousvyöhykkeen taloudelliseen hyödyntämiseen ns. Itämeren kaasuputken rakentamista varten”.

Valituksessa vaaditaan täytäntöönpanon keskeyttämistä. Valittaja katsoo, että valtioneuvosto on ”päätöksellään rikkonut vakavasti Suomen perustuslakia ja muita lain säännöksiä ja yleisiä oikeusperiaatteita, joten päätöksen täytäntöönpano on välittömästi keskeytettävä asian kaikenpuolisen ja perinpohjaisen oikeudellisen käsittelyn ajaksi. Täytäntöönpano loukkaa paitsi Suomen valtiojärjestystä, niin myös allekirjoittaneen valittajan legitiimejä oikeuksia.”

Yksi valituksen keskeinen peruste on se, että valtioneuvosto on poliittisin perustein ratkaissut Nord Stream –kaasuputkeen ja sen valvontaan liittyvät oikeudelliset kysymykset.

Valtioneuvosto ei voi tehdä luovutuspäätöstä

Valittaja vaatii valtioneuvoston päätöksen kumoamista kolmella perusteella; ”koska

1) se ei ole voinut tehdä tällaista päätöstä (luovuttaa osan Suomen alueesta vieraalle valtiolle), vaan asia olisi tullut ratkaista eduskunnassa,

2) turvallisuuskysymyksessä valtioneuvosto on mennyt toimivaltaansa ulommaksi luopuessaan Suomen suvereenin alueen turvallisuusvalvonnasta, luovuttaen alueen turvallisuusvalvonnan venäläisille / Nord Stream Oy:n venäläiselle emoyhtiölle Gazpromille,

3) valtioneuvosto on ratkaissut väärin kahden sille tulleen hakemuksen etusijajärjestyksen, hylätessään valittajan aiemmin tekemän pyynnön käyttää samaa talousvesialuetta kaivostoimintaan.”

Kaivosvaltauksella putkea parempi prioriteetti

Kaivostoiminnalla valittaja tarkoittaa ns. Suomenlahden merivaltausta, joka on Suomen kaivoslain mukaan tehty kaivosvaltaus, joka kulkee 25. pituuspiiriä myöten Helsingistä etelään Suomen ja Viron väliselle merirajalle 50 m leveänä vyöhykkeenä.

Kaivosvaltaushakemus on tehty 27.08.2008. Nord Stream –kaasuputkeen liittyvä lupahakemus on tehty maaliskuussa 2009. Kaivosvaltaushakemuksella on siten selkeä ajallinen prioriteetti kaasuputkeen verrattuna. Tämä prioriteetti ei ole estänyt valtioneuvostoa antamasta kaasuputkelle Suomen talousvyöhykelain mukaista lupaa.

Valituksen perusteluissa tuodaan putken valvontaan liittyvät maanpuolustus- ja turvallisuuskysymykset selvästi esille. Siinä viitataan mm. Venäjän lainsäädäntöön sisältyvistä putken suojelua koskevista sotilaallisista säännöksistä.

Venäjän ottaessa suvereenisti kaasuputken turvallisuuden hoitaakseen, luopuu Suomi valittajan mukaan osasta turvallisuutensa valvontaa ja kaventaa merkittävästi turvallisuuspiiriään. Erityisesti tämä merkitsee Helsingin edustalla kokonaan meripuolustuksesta luopumista. Valtioneuvosto on valituksen mukaan ylittänyt toimivaltansa, eivätkä presidentti ja valtioneuvosto voi tällaista päätöstä tehdä. Sellaisen päätöksen harkitsee ja tekee eduskunta.

Suomenlahden kv-oikeudellinnen asema muuttuu

Putken valvonnassa nähdään myös Suomenlahden kansainvälisoikeudellisen aseman muutos, sillä putken valvonta muuttaa sitä radikaalisti. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomen olisi tullut kysyä Viron hallituksen lainsäädännöllistä ja oikeudellista kantaa tähän kansainvälisen oikeudellisen aseman muutokseen.

Valittaja katsoo, että valtioneuvosto sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat ratkaisseet lupapäätöksen puhtaasti poliittisin, ei oikeudellisin perustein.

KHO-valituksessa selvitetään, että Gazpromilla on ”Leningradin oblastin tuomiopiirissä vireillä lukuisia oikeusjuttuja, kun kaasuputken reittiä raivataan brutaalisti eteenpäin. Venäjällä Gazpromille myönteinen tuomio taataan siten, että Venäjän hallinnon virkamiehet ”kehottavat” alioikeuksia tekemään ratkaisunsa sen tahdon mukaisesti ja valvovat oikeudenkäyntien kulun yksityiskohtaisesti. Me käsittelemme tätä asiaa oikeusvaltiossa, emmekä hyväksy tällaisia menettelytapoja.”

Nord Stream AG on Gazpromin tytäryhtiö

Sveitsin Zugiin, EU:n ulkopuolelle, rekisteröity Nord Stream AG on tosiasiallisesti venäläisen energiajätti Gazpromin tytäryhtiö, koska se omistaa kaasuyhtiöstä 51 %. Käytännössä kaikki merkittävät päätökset tehdään Kremlissä.

Todellisuudessa Nord Stream ei ole kaasuyhtiö, vaan logistiikka- ja putkiyhtiö. Se rakentaa, omistaa ja huoltaa kaasuputken, mutta kaasun putkessa omistaa ja myy Gazprom.

Nord Stream AG on siten täysin Euroopan unionin ulkopuolinen orgaani, jolla ei ole mitään toimielintä unionin alueella. Tältä pohjalta yhtiöllä ei ole mitään perusteita vaatia eurooppalaisia etuja tai etuoikeuksia itselleen.

Suomi ”näkee” putken vain ympäristökysymyksenä

Kiirehtiessään talousvyöhykkeen käyttöön liittyvän luvan antamista valtioneuvosto on korostanut sitä, että putki nähdään vain ympäristökysymyksenä.

Tällaisen kuvan korostaminen johtaa valtioneuvoston hyvin outoon valoon. Esittäväthän valtioneuvoston jäsenet, etteivät he ymmärrä lainkaan maanpuolustus- ja turvallisuuskysymyksiä, eivätkä ne heitä missään määrin edes kiinnosta.

Kaasuputkesta ei Suomelle ole mitään hyötyä, mutta on odotettavissa, että siitä tulee ympäristöhaittoja, taloudellisia tappioita ja erittäin merkittävä uhkatekijä uskottavalle maanpuolustukselle.

Venäjä korostaa uhkakuvaa sotaharjoituksilla

Tätä uhkakuvaa tuovat hyvin esille Venäjän korostetun suuret sotaharjoitukset, joista yksi kohdistuu Nord Stream –putken valvontaan. Ilmeisesti sotaharjoitus ei Suomen valtioneuvostolle ole riittävä todiste siitä, että Venäjä on suvereenin valvontansa osalta tosissaan.

Venäjä on rakentamassa sukellusveneitä, jotka soveltuvat putken valvontaan ja maihinnousun tukemiseen. Venäjä on hankkimassa Ranskasta paria Mistral-maihinnousualusta ja tekemässä pari samanlaista lisenssillä Venäjällä, jolloin vahvistetun prikaatin tehokas maihinnousu on varmistettu. Putken valvonta puolestaan johtaa siihen, että varoaika lyhentyy minimaaliseksi.

Miten kaasun saanti varmistetaan?

Kaasuputkihanke on Euroopalle tärkeä. Venäjälle se on vielä tärkeämpi erityisesti Nabucco-putken ja tänään avatun Turkmenistan-Kiina –kaasuputken vuoksi.

Euroopan kaasunsaajille Nord Stream voi muodostaa uhkan kaasun saatavuuden osalta. Venäjän entinen pääministeri Mihail Kasjanov uskoo, ettei Venäjä pysty toimittamaan riittävästi kaasua Nord Stream -putken kautta (Ulkopoliittinen Instituutti 15.12.2009).

Anatoli Chubais arvioi syyskuussa 2009, että Venäjää odottaa vakava kaasupula jo vuoden 2010 talvella. Hän arvioi pulan olevan noin 33 mrd. m3 eli noin 5.5 % vuosituotannosta. Pula voi olla niin suuri, että jättiläiskaupunkeja joudutaan evakuoimaan, koska kaasua ei riitä.

Nord Stream –päätökset harkittava uudelleen

Suomen kannalta valtioneuvoston Nord Stream –päätös on tehty kovalla kiireellä. Ilmeisesti keskeisimpiä syitä tähän ovat olleet presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen Venäjälle jo aikaisemmin antamat lupaukset nopeista ja myönteisistä päätöksistä.

Venäläisten talous on erittäin tiukassa tilanteessa, minkä voidaan odottaa talven aikana kiristyvän. Se puolestaan voi aiheuttaa odottamattoman suuria mielenosoituksia eri puolilla federaatiota.

Venäjän valtiolla on vielä rahaa suuriin sotaharjoituksiin ja muihin kalliisiin voimannäyttöihin sekä yksittäisten kriisien torjuntaan. Rahat tulisi paremminkin käyttää perusongelmien ratkaisemiseen ja tulevaisuuden varmistamiseen liittyviin investointeihin.

Nord Stream on muutettuna kannatettava

Nord Stream –kaasuputki on hankkeena tarpeellinen ja kannatettava. Nyt suunnitellussa muodossa vain Venäjä ja sen korruptiopiirit voivat arvioida saavansa siitä selvää etua. Suomelle putki ja sen valvonta muodostavat vain ongelmia ja uhkatekijöitä.

Sama koskee Viroa ja muita Baltian maita sekä Ruotsia, Tanskaa ja Puolaa. Olisi suotavaa, että terve järki voittaisi ja putkeen liittyvät päätökset otettaisiin uudelleen monipuoliseen ja terveeseen harkintaan.

Yhteenveto putkesta
Valitus KHO:lle pdf-formaatissa

- USA-hallitus korvaa intiaaneilta ryöstettyjä maita
- Intiaaniviraston toiminta rikollisen huolimatonta
- Kongressi vaatinut suullisesti muutoksia yli 100 vuotta
- Yhdysvallat rakentaa polkua tulevaisuuteen
- Uusi-Seelanti ja Australia korjanneet vääryyksiä
- Italia, Kanada, Saksa, Japani … korjanneet vääryyksiä
- Vain Venäjä ei ole korjannut punaisen terrorin tekoja
- Putin onnitteli Halosta Tarton rauhansopimuksesta
- NL:n vaatimat pakkoluovutukset palauttamatta
- Milloin Suomi alkaa tukea evakkojen ihmisoikeuksia?

USA-hallitus korvaa intiaaneilta ryöstettyjä maita

Yhdysvaltoihin perustettiin vuonna 1824 Indian Department hallinnoimaan intiaaneilta vietyjä maita ja maksamaan korvauksia. Sekä entinen Intiaaniosasto että nykyinen Intiaanivirasto (Bureau of Indian Affairs eli BIA) ovat hoitaneet luottamustehtävänsä poikkeuksellisen huonosti.

Presidentti Barack Obaman hallitus on 185 vuoden jälkeen lopulta korjaamassa amerikkalaisten alkuperäisasukkaiden eli intiaanien epäoikeudenmukaista ja välinpitämätöntä kohtelua. Hallitus ilmoitti tiistaina 08.12.2009, että se maksaa 3.4 miljardia dollaria saattaakseen päätöksen pitkäaikaisen oikeudenkäynnin sisäministeriötä vastaan.

Hallitus maksaa 1.4 mrd. dollaria suoraan intiaaniheimojen jälkeläisille ja perustaa 2.0 mrd. dollarin rahaston maan ostamiseksi alkuperäisiltä amerikkalaisilta. Sopimuksen pohjalta useimmat 300 000 yksittäisestä intiaanista, jotka ovat vireillä olevaan oikeudenkäyntiin osallisina, saavat kukin ainakin 1 500 dollaria.

Intiaaniviraston toiminta rikollisen huolimatonta

Sisäministeriö sai haasteen 13 vuotta sitten intiaaneille osoitetun rahaston (IIM eli Individual Indian Money eli yksittäisen intiaanin rahat) tulojen väärinkäytöksistä alkaen vuodesta 1887. Rahastoihin kuului 4 milj. hehtaaria yksittäisten intiaanien omistamia maita ja 19 milj. hehtaaria intiaaniheimoille kuuluvia maita.

Virasto hallitsee yli 100 000 vuokrasopimusta näistä maista ja tarkoituksena on ollut, että alueiden mineraalikaivoksista, öljy- ja kaasuporauksista, karjalaitumista ja maataloustiloista saadut rahat talletettaisiin intiaanirahastoon. Alukuperäisasukkaat väittivät, että hallitus on heille velkaa 47 mrd. dollaria. Intiaanien mielestä nyt sovittu korvaus on vähemmän, mikä heidän häviönsä on ollut, mutta oli parempi sopia kuin jatkaa riitaa.

Todistusaineisto BIA:n toimintaa vastaan on ollut vaikuttava (Albion Monitor, August 15, 1996). Esimerkiksi Kongressin komitea palkkasi tilintarkastustoimiston tutkimaan sattumanvaraisesti valittuja 17 000 IIM-tiliä.

Vuosien työn ja miljoonien dollarien palkkioiden jälkeen toimisto löysi 2 000 tiliä. Pelkästään 20 vuoden ajalta tilintarkastajat havaitsivat ainakin 2.4 mrd. dollarin jääneen tilittämättä, eivätkä he kyenneet jäljittämään miljardeja dollareita kyseenalaisten rekisterien vuoksi. Tilitarkastajat arvioivat, että tarkempi tutkimus maksaisi 108 – 281 milj. dollaria.

Kongressi vaatinut suullisesti muutoksia yli 100 vuotta

Kongressi on vaatinut drastisia muutoksia BIA:n käyttäytymiseen jo yli 100 vuoden ajan - turhaan. Sen sijaan, että virasto olisi pyrkinyt rakentamaan luottamusta, se on rakentanut epäluottamusta, eikä viraston ole havaittu edes yrittäneen asianmukaisesti ratkaista ongelmia. Samat ongelmat ovat esiintyneet esim. vuosien 1928, 1952 ja 1955 tarkastuksissa. Vuodesta 1982 lähtien on ollut yli 30 tilitarkastusta, joissa kaikissa on havaittu vakavia tilinpito-ongelmia ja heikkoa valvontaa.

Senaattori McCain totesikin 11.07.1996: ”Edunvalvojat saavat ja jakavat varoja koko aika muille amerikkalaisille ja jos he epäonnistuvat, he korvaavat. Tässä tapauksessa juuri alkuperäisille amerikkalaisille ollaan rahat todellisuudessa velkaa ja liittovaltio on pakotettava korvaamaan heidän tappionsa.” Liittovaltiokorvaus tarkoittaa yksinkertaisesti veronmaksajien suorittamaa korvausta.

Teksasilainen Albert G Bustamante kritisoi kuulemisessa vuonna 1990 BIA:n toimintaa voimakkaasti: ”Meillä on 300 000 tiliä. Meillä on noin 350 heimoa USA:ssa. On todella surullista, että BIA on edustanut väärin näitä ihmisiä. … monet ovat hyväksikäyttäneet useimpia näistä ihmisistä ja samoin BIA:ssa te, joiden juuri olisi tullut huolehtia heistä. Jos tämä olisi tapahtunut sosiaaliturva-asioissa, nyt olisi sota.”

Yhdysvallat rakentaa polkua tulevaisuuteen

Yhdysvaltain hallituksen päätös menee vielä tuomioistuimen ja Kongressin hyväksyttäväksi, mikä vienee useamman kuukauden. Vaikka kyseessä on merkittävä määrä rahaa, sopimus on kuitenkin amerikkalaisille veronmaksajille erittäin edullinen, koska vain murto-osa intiaanien menetyksistä korvataan.

Sopimukseen liittyy korvausten lisäksi 60 milj. dollarin liittovaltion apuraha parantamaan intiaaninuorten mahdollisuuksia saada korkeampaa koulutusta.

Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder on todennut sopimuksesta: ”Viimeiset yli 13 vuotta osapuolet ovat yrittäneet sovitella tätä tapausta monia, monia kertoja, joka kerran epännistuen. Mutta tänään me käännämme lehteä. Tämä sovitteluratkaisu on kohtuullinen kantajalle, vastuullinen Yhdysvalloille ja se rakentaa polun kohti tulevaisuutta.”

Uusi-Seelanti ja Australia korjanneet vääryyksiä

Yhdysvaltain hallitus ei ole ainoa maa, joka on ryhtynyt korjaamaan omille kansalaisilleen vanhoja vääryyksiä. Esimerkkejä maailmalta löytyy paljon. Uuden-Seelannin maoreista tuli maan suurin metsänomistajaryhmä, kun he kesäkuussa 2008 saivat lähes 200 milj. euron korvaukset ja 170 000 hehtaaria metsää aikaisempien sopimusten lisäksi.

Maorit tekivät Britannian kuningatar Viktorian kanssa 06.02.1840 sopimuksen (Treaty of Waitang, joka on maan perustamisdokumentti), jolla he luovuttivat ylimmän päätösvallan Britannialle sillä ehdolla, että saavat pitää maansa. Brittiläisten siirtolaisten saapuessa suurin osa maista kuitenkin vietiin maoreilta.

Helmikuussa 2008 Australian pääministeri Kevin Rudd pyysi maan alkuperäisiltä asukkailta, aboriginaaleilta, anteeksi mm. lasten pakkohuostaanottoja. Näitä väärin kohdeltuja sukupolvia kutsutaan Australiassa varastetuiksi sukupolviksi. Anteeksipyyntöön liittyi korvauksia.

Italia, Kanada, Saksa, Japani … korjanneet vääryyksiä

Tsekit haluavat rakentaa totalitarismin uhreille instituutin ja museon. Italia ja Libya ovat löytäneet yhteisymmärryksen Libyan vaatimista siirtomaa-ajan korvauksista. Kanada on kesäkuussa 2008 tunnustanut Kanadan alkuperäiskansojen kärsimykset ja pyytänyt niitä anteeksi. Saksa on jatkuvasti pyytänyt natsiuhreilta anteeksi ja maksanut miljardeja. Japani pyysi tammikuussa 1992 Korealta anteeksi II maailmansodan aikaisia julmuuksia.

Puolalaiset oikeusistuimet ovat paaluttaneet natsien ja mommunistien 1944-62 toteuttamia omaisuuden takavarikointeja ja kansallistamisia, ja tuomineet ne laittomina. Paavi pyysi anteeksi vuoden 1415 teloituksia. Romanian ortodoksisen kirkon patriarkka Teoktist joutui korjaamaan virheitä kommunistisen diktaattorin Nicolae Ceausescun vallan romahdettua.

Katolinen kirkko pyysi vuonna 1965 anteeksi sitä, että juutalaisia oli syyllistetty vuosituhansien ajan Jeesuksen kuolemasta. Helmikuussa 1997 Sveitsin kolme suurta pankkia muodostivat 71 milj. dollarin rahaston holokaustin uhreille ja heidän perheilleen. Joulukuussa 1998 Punaisten khmerien johtajat pyysivät Kamputsean kansanmurhaa anteeksi. Sen aikana yli miljoona kansalaista murhattiin 1970-luvulla.

Ehkä mielenkiintoisin korvauslupaus on amerikkalaisen New York Life Insurance Company’n (NYLIC) lupaus myöntää hyvityksiä tietyistä kreikkalaista sukua olevien henkilöiden henkivakuutuksista, jotka on tehty vuodesta 1882 alkaen Ottomaanien valtakunnassa (ns. Kreikkalaiset vakuutuskirjat).

Vain Venäjä ei ole korjannut punaisen terrorin tekoja

Nämä muutamat esimerkit Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätösten lisäksi osoittavat, että maailmalla on tultu vaiheeseen, jossa vanhoja vääryyksiä korjataan.

Lähes kaikki maat, jotka II maailmansodassa valloittivat tai pakkoluovuttivat maa-alueita, ovat ne palauttaneet alkuperäisille omistajilleen. Ainoa maa, joka yhä pitää hallussaan merkittäviä toisten maiden alueita on Venäjä. Palauttamatta ovat mm. Japanin Kuriilit, Kiinan Mantsuria, Viron Setomaa ja Suomelta pakkoluovutetut alueet.

Venäjän presidentti Boris Jeltsin totesi 18.05.1994 presidentti Martti Ahtisaarelle Kremlissä, että ”Suomen alueiden vieminen oli Stalinin totalitaarista politiikkaa ja jokainen Venäjän johtaja tuntee piston sydämessään tehdystä vääryydestä”. Myöhemmin 1997 hän katsoi rajakysymyksen ratkaistuksi ja halusi kieltää koko keskustelun.

Putin onnitteli Halosta Tarton rauhansopimuksesta

Presidentti Vladimir Putin laski seppeleen marsalkka Mannerheimin haudalle vuonna 2001 ja onnitteli presidentti Tarja Halosta maitten välisten diplomaattisten suhteiden solmimisen 80-vuotispäivänä 27.12.2000. Hän siten onnitteli Tarton rauhansopimuksen allekirjoittamisesta.

Putin oli Viron presidentti Arnold Rüütelin mukaan valmis tuomitsemaan Molotov-Ribbentrop –sopimuksen 20.01.2005. Putin tuomitsi sopimuksen 23.08.2009. Mitään korjaustoimenpiteitä ei kuitenkaan ole kuulunut.

Venäjä ei ole neuvostoaikaisen punaisen terrorin uhreilta pyytänyt anteeksi tai korvannut heidän kärsimyksiään. Joitain ns. rehabilitaatioita eli kunnianapalautuksia on tehty.

NL:n vaatimat pakkoluovutukset palauttamatta

Viime sotien vuoksi Suomi joutui luovuttamaan 45 000 km2 alueitaan ja maksamaan nykyisen yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna 50 – 60 mrd. euron sotakorvaukset hyökkääjävaltiolle.

Suomen valtio eli suomalaiset veronmaksajat korvasivat sosiaalisena ja yritystoimintaan liittyvänä tukena evakoille teoreettisesti laskien 39 % menetyksistä, käytännössä vain kiinteästä omaisuudesta noin 20 %.

Hyökkääjävaltio eli Neuvostoliitto tai sen seuraaja Venäjä eivät ole korvanneet evakkojen tai Suomen menetyksiä. Suomen poliittisen johdon asenne näihin kysymyksiin on poikkeuksellinen. Hallinto kieltää koko ongelman olemassaolon, se haluaa luovuttaa alueet ja kiinteistöt lopullisesti Venäjälle ja hallinto kieltäytyy kaikista toimenpiteistä etsiä ratkaisua asiaan.

Milloin Suomi alkaa tukea evakkojen ihmisoikeuksia?

Suomen valtionjohdon asenne on outo, eikä sen osalta voida puhua oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta. Yhtä outo on valtiojohdon itsepintainen halu (?) pysyä sotasyyllisenä maana, vaikka se väittääkin Suomen olleen syytön.

Suomen johdon ehdottomana velvollisuutena on auttaa kansalaistensa ihmisoikeuksien toteutumista. Yhdysvaltain hallituksen päätös lukuisten muiden maiden korjaustoimien jälkeen on vankka viesti Suomen hallinnolle ryhtyä korjaamaan kansalaistensa ihmisoikeustilannetta.

- Ilmastomuutos jähmettää EU:ta ja Suomea
- Jäämeren jääpeite kutistuu vauhdilla
- Jäämeri kesäisin sula jo 2020?
- Merien kyky sitoa CO2’ta heikkenee
- Aasia nousee, Venäjä raaka-ainerikas, EU maksaja
- EU jäämässä Venäjästä riippuvaiseksi
- Petsamosta Jäämerilogistiikan solmukohta
- Konttilaivoista jäävahvisteisia, ravustus nousee
- Suomi ja EU jäämässä junasta
- Suomelle palautettava Petsamo ja Karjala avainasemassa
- Petsamon palautus nostaa Lapin kasvuun
- Karjalan palautus nostaa Suomen kasvuun
- Palautus nostaa Venäjän lounaisalueet kasvuun
- Tarvitaan todellinen Pohjoinen ulottuvuus
- Palautus on luottamusta lisäävä win-win -ratkaisu

Ilmastomuutos jähmettää EU:ta ja Suomea

Ilmastomuutos nostaa maailman lämpötilaa. Silti EU ja erityisesti Suomi näyttävät jähmettyvän vain muutoksen tuleviksi maksajiksi. Ilmastomuutos ja Jäämeren sulaminen tuovat kuitenkin erittäin merkittävän taloudellisen potentiaalin myös EU-maille.

EU:lta puuttu yhä Pohjoisen ulottuvuuden visio. Suomi uskoo yli 60 vuotta sitten lanseerattua neuvostopropagandaa ja on haluton neuvottelemaan Venäjän kanssa Petsamon ja Karjalan palautuksesta.

Tässä yhteenvedossa tarkastellaan ilmastomuutoksen vaikutuksia Euroopan ja Suomen kilpailukykyyn ensisijaisesti Jäämerellä tapahtuvan muutoksen valossa. Kyse on myös logistisesta toimitusturvallisuudesta ja taloudellisesta riippuvuudesta.

On toivottavaa, ettei tätä asiaa nähdä yksipuolisesti vain ympäristökysymyksenä, kuten Nord Stream –kaasuputken valvota nähdään. Kyseessä on keskeinen selviämiskysymys.

Jäämeren jääpeite kutistuu vauhdilla

Ilmastomuutos ja sen mukanaan tuomat uhkat ja mahdollisuudet ovat erityisen suuria Jäämerellä. NASA:n mittaukset osoittavat, että viime vuosina talvijää ei ole kyennyt korvaamaan kesäjään menettämää aluetta. Sen seurauksena Jäämeri on kesäaikana entistä avoimempi, mikä puolestaan lisää sulamisnopeutta.

Vuosina 2004-2008 monivuotinen jääpeite kutistui noin 1.5 milj. km2 eli Alaskan suuruisen alueen verran. Vuonna 2003 noin 62 % Jäämeren jäästä oli monivuotista jäätä ja 38 % oli vuosittaista, kausiluontoista jäätä.

Jo vuonna 2008 noin 68 % jäävolyymistä oli yksivuotista ja 32 % monivuotista (NASA:n ICESat-mittaukset). Voidaan puhua dramaattisesta muutoksesta.

Jäämeri kesäisin sula jo 2020?

Pohjoisen Jäämeren kokonaispinta-ala on noin 14 milj. km2. Norjalaisilla tutkijoilla on noin 5 000 mittauspistettä eri puolilla toiminta-aluettaan esim. porauslauttojen jaloissa. Näillä mitataan meriveden lämpötiloja, virtauksia ja muita meritietoja. Ne auttavat ennakoimaan tulevia muutoksia.

Venäjän pohjoisrannikolla ei ole paksua monivuotista jäätä, vaan noin 40 cm ohutta yksivuotista jäätä. Sellainen jää ei estä jäävahvistettujen laivojen kulkua.

Norjalaisten mukaan sulaan veteen varastoituu yhdeksän kertaa enemmän auringon lämpöä kuin jäähän, joten sulaminen kiihtyyy. Eräiden tietojen mukaan Jäämeren koko alasta 15 – 25 % on vanhaa kiintojäätä, jolloin Jäämeri voisi olla kesällä kokonaan sula noin 2020.

Merivesien syvälle ulottuva lämpeneminen alkoi 1950-luvulla ja se on edennyt Huippuvuorten pohjoispuolelle. Novaja Zemljan ympäristössä sulan veden alue kasvaa nopeasti talvisin. Merivesien lämpeneminen syvältä jatkuu Jäämerellä. Talviaikaan jäät ovat yhtä paksuja kuin ne olivat Itämerellä 1960-70 –luvuilla.

Merien kyky sitoa CO2’ta heikkenee

Norjalaisen säätieteilijän, professori Truls Johannessen’in raportti kertoo, että merien kyky sitoa hiilidioksiidipäästöjä (CO2) on jo saavuttanut huippunsa ja heikkenee. Tämä merkitsee entistä nopeampaa lämpötilan nousua pohjoisilla alueilla. Jo viiden vuoden kuluttua jäävahvisteiset konttilaivat voivat todennäköisesti kulkea Jäämerellä talvisinkin.

Lumella ja jäällä on lämpötilan lisäksi suuri merkitys, sillä noin 75 % maapallon makeasta vedestä on sitoutunut niihin, vaikka jäätiköt peittävät vain noin 10 % maapallon pinta-alasta (IPCC 2007 Ch. 4).

Vuoristojäätiköiltä alkunsa saavat sulamisjoet ovat tärkeitä makean veden lähteitä noin 1/6 väestöstä (IPCC 2008). Ilmastokehitys johtaa siihen, että vesipula maailmassa pahenee. Tämä antaa Suomelle hyviä mahdollisuuksia, koska maassa on erittäin merkittävät makean veden lähteet esim. Salpausselän harjuissa.

CO2:n ja ilmastomuutoksen merkityksestä kiistellään, mutta Jäämeren sulaminen on todellista.

Aasia nousee, Venäjä raaka-ainerikas, EU maksaja

Ilmastomuutoksen kanssa samanaikaisesti tapahtuu myös muita globaaleja muutoksia. Aasian merkitys tuottajana ja rahoittajana kasvaa voimakkaasti. On arvioitu, että Aasian maat voisivat helposti romahduttaa dollarin, mikä merkitsisi Amerikan talouden – ja itäisten maiden suurimpien markkinoiden ja lainanottajien – romahtamista.

Venäjä on materiaalivaroiltaan maailman rikkain maa. Sen suunnattomien rikkauksien hyödyntäminen on mahdollista vain yhteistyössä läntisen teknologian avulla, mikä edellyttää maan hallinnon muuttamista luottamusta rakentavaksi. Venäjän talous on heikossa kunnossa, minkä pitäisi nopeuttaa luottamuspohjan rakentamista.

Eurooppa on tässä ilmastokehityksessä jäämässä maksajan rooliin, ellei se nopeasti kykene hyödyntämään teknologista osaamistaan ja neuvottelutaitoaan uudella tavalla. Ilmastomuutos johtaa voimakkaisiin logistisiin muutoksiin. Jäämeren sulaminen mahdollistaa noin viiden vuoden kuluttua Jäämeriväylän hyväksikäyttämisen esim. Kiinasta Eurooppaan tai Amerikan itärannikolle.

EU jäämässä Venäjästä riippuvaiseksi

EU on jäämässä tässä kehityksessä kahden EU:n ulkopuolisen maan eli Venäjän ja Norjan toimenpiteiden varaan. Nämä kaksi maata yhteisen Pohjoisen ulottuvuuden korulauseista huolimatta toteuttavat yksin tai kahdestaan erittäin suuria suunnitelmia Jäämerellä.

Ne rakentavat mm. suuria konttisatamia Altaan ja Kirkkoniemelle sekä 600 km rautatieyhteyttä Altasta Kirkkoniemelle ja sieltä Muurmanskiin. Projektien tavoitteena on kaapata iso osa EU-alueen konttiliikentestä.

Suunnitelmien toteutuessa EU on pääosin Aasian kuljetuksissaan riippuvainen Venäjän ratayhteydestä Muurmanskin kautta Pietariin ja sieltä Viroon ja Latviaan. EU tulee siten riippuvaiseksi Venäjästä ja Norjasta sekä mahdollisista ulkomaisista sijoittajista. Norjalaiset eivät omista merkittävästi Suomessa tai Ruotsissa, joten heidän intressinsä ko. maissa on olennaisesti vähäisempi kuin intressi Venäjää kohtaan tällä hetkellä.

Venäläisten ja norjalaisten investointien merkittävimmäksi maksajaksi kaavaillaan EU:ta, koska se joutuu pakostakin käyttämään nykyisen kehityksen toteutuessa venäläisten ja norjalaisten yritysten palveluja kykenemättä itse osallistumaan palvelujen tuotantoon.

Petsamosta Jäämerilogistiikan solmukohta

Konttirahtien lyhin ja nopein tie Aasiasta Pietariin, Keski-Eurooppaan, Ruotsiin ja Suomeen kulkee Petsamon kautta. Petsamo on hyvä paikka purkaa konttilaiva ja osoittaa kontit eri puolille Eurooppaa meneviin kuljetusvälineisiin.

Suorin ja tehokkain jatkoyhteys syntyy, kun Petsamosta rakennetaan rautatie Kolariin, josta on rata Ouluun. Oulussa on satama ja siitä alkaa kaksiraiteinen rautatie etelään. Jatkokuljetuksia voidaan tehokkaasti hoitaa suomalaisten satamien kautta tai rautateitse.

Jäämeren uusi meriväylä on erittäin tärkeä, sillä se lyhentää konttilaivan matkaa esim. Kiinasta Petsamoon noin 10 vuorokaudella. Rahassa tämä merkitsee 200 000 – 300 000 euroa jokaista matkaa kohti. Vuodessa säästö on yhden laivan kohdalla suuri. Matka-ajan lyhentämisellä on osaltaan merkitystä myös ilmastokehitykseen ja CO2-pitoisuuden vähenemiseen.

Petsamosta kontit junalla Eurooppaan

Petsamon merkitystä korostaa se, että kontit on Euroopan satamissa lastattava junaan tai autoon ja kuljetettava määränpäähän. On edullisempaa lastata kontti junaan Petsamossa ja toimittaa se määränpäähän Eurooppaan junalla. Kontit joudutaan jokaisesta satamasta jatkokuljettamaan, joten laivamatkan pituus on keskeisin kustannustekijä.

Laivamatkojen etäisyyksiä Petsamosta eteenpäin havainnollistavat seuraavat noin-luvut: Hampuriin 2 500 km, Rotterdamiin 2 700 km, Tukholmaan 3 600 km, Helsinkiin 3 700 km, Vaasaan 4 100, Ouluun 4 500 km. Laivan on myös palattava takaisin, mikä merkitsee matkan kaksinkertaistumista. Vertailun vuoksi Atlantin ylitys on 4 - 5 000 km.

Laiva joutuu siten käyttämään lisäaikaa meno-paluumatkaan 5 - 9 vuorokautta, mikä kustannuksissa merkinnee 100 000 - 180 000 euroa. Junan lisäkustannus konttia kohti esim. Petsamosta Puolaan on vähäinen verrattuna Amsterdamista Puolaan. Laivan jokainen lisävuorokausi lisää CO2-rasitusta.

Jäämerellä avautuu valtavia rakennuskohteita

Ilmastomuutoksessa ei kyse ole vain konttiliikenteestä. Sitä seuraava logistiikkamuutos ja Venäjän energiaraaka-aineiden entistä suurempi hyödyntämismahdollisuus merkitsevät valtavaa määrää suuria rakennuskohteita Jäämeren rannalle.

Kulkuväylien ja yhdyskuntarakennusten lisäksi otetaan uusia öljy- ja kaasuesiintymiä käyttöön. Hankkeisiin liittyvät laitetoimitukseet tulevat valtaosaltaan kulkemaan Jäämeren kautta.

Konttilaivoista jäävahvisteisia, ravustus nousee

Ilmastomuutos muuttaa laivarakenteita. Se avaa suomalaisille varustamoille ja telakoille uuden, erittäin mittavan markkinapotentiaalin, kun öljytankkereita ja konttilaivoja ryhdytään rakentamaan vahvempaan jääluokkaan sopiviksi.

1960-70 –luvuilla Suomi sai tästä toiminnasta mittavan kokemuksen ja voi sitä teknologiaa käyttää hyväkseen.

Jäämeren alue on merkittävältä osalta alle 200 m syvyistä, missä esim. kuningasrapu tulee viihtymään hyvin. Ravustus muodostuneekin ilmastomuutoksen vuoksi kalastusta ja laskettelua suuremmaksi liiketoiminnaksi. Kuningasravun markkinat ovat globaalit.

Suomi ja EU jäämässä junasta

Amerikkalaiset, kiinalaiset, korealaiset, venäläiset ja monen muun maan sijoittajat ovat erittäin aktiivisesti selvittäneet rakentamis- ja sijoitusmahdollisuuksia Jäämerellä. Paikalliset toimijat kertovat, ettei suomalaisia ole lainkaan näkynyt selvittämässä mahdollisuuksiaan.

Pohjoisnorjalaisten mukaan esim. amerikkalaiset ovat pitäneet itsestään selvänä sitä, että viimeistään EU tulee painostamaan ensin Suomea ja sitten Venäjää, jotta Petsamo palautuu takaisin Suomelle.

Venäläisten kerrotaan pitävän suomalaisia jokseenkin yksinkertaisina, koska he eivät Petsamoa ole vielä vaatineet takaisin, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuuksia.

Mielenkiintoisen yksityiskohdan kehityskuviossa muodostaa Islanti, jonka sijainti tällä hetkellä kiinnostaa merkittävästi mm. kiinalaisia, korealaisia ja venäläisiä sijoittajia. Onhan Islanti Aasian ja Amerikan välisen suorimman kulkureitin keskeinen kiintopiste.

Suomelle palautettava Petsamo ja Karjala avainasemassa

Ilmastokehityksen mukana Pohjoisen ulottuvuuden skenaariossa Pohjois-Eurooppaan syntyy kaksi tärkeää solmukohtaa: Petsamo ja Karjala. EU:n näkökökulmasta tehokkain ja turvallisin reitti Aasiasta Eurooppaan kulkee Suomen osana olevan Petsamon kautta.

Suomalaisen Petsamon hyödyntäminen on käytännössä ainoa mahdollisuus, millä Eurooppa voi päästä osalliseksi Jäämerilogistiikasta, rakentamisesta, kalastuksesta, ravustuksesta ja Barentsin meren alueen mineraaleista.

Kun Petsamo on jälleen osa Suomea ja rata Kolariin on valmiina, hyvät ratayhteydet jatkuvat Suomen lisäksi Ruotsiin ja sieltä Tanskaan, Saksaan, Puolaan ja muualle Keski-Eurooppaan. Tällöin lukuisilla EU-mailla on hyvä mahdollisuus päästä Jäämerihankkeisiin mukaan. Jäämerirakentamiseen liittyvät hankkeet ovat niin suuria, ettei yksittäisellä maalla ole mahdollisuuksia niitä toteuttaa.

Petsamon palautus nostaa Lapin kasvuun

II maailmansodan seurauksena Neuvostoliitto pakkoluovutti Suomelta 45 000 km2 alueen: Petsamo, Sallan ja Kuusamon itäosat, Laatokan Karjala, Karjalan Kannas ja eräitä Suomenlahden ulappasaaria.

Tämä pakkoluovutus on yhä avoinna oleva ihmisoikeuskysymys ja kansainvälisten sopimusten vastainen tila. Suurin menettäjä tässä tilanteessa on Venäjä, koska luottamus sitä kohtaan ei Euroopassa voi rakentua positiivisesti, ennen kuin Suomelle kuuluvat alueet on palautettu.

Ellei Suomi ja EU ryhdy neuvotteluihin erityisesti Petsamon ja Karjalan palauttamiseksi, ne menettävät mahdollisuutensa myös Jäämerellä. EU:sta tulee erityisesti Venäjän, mutta myös Norjan investointien maksaja ilman omia vaikutusmahdollisuuksia.

Petsamon palautus on koko Lapin alueelle ja saamelaisyhteisöille erittäin vahva taloudellinen ruiske, joka nostaa Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän Lapin positiivisen kasvun uralle. Ilman palautusta Lappi kuihtuu nykyisestään.

Karjalan palautus nostaa Suomen kasvuun

Pakkoluovutettu Karjala oli 1930-luvulla Suomen portti Venäjälle. Venäjä ei ole kyennyt hyödyntämään aluetta kuin vähäiseltä osaltaan. Kun Karjalan alue palautuu, venäläiset installaatiot ja yritykset sijaitsevat turvallisessa EU-maassa. Suomen lainsäädäntö ja lakien valvonta on ulkomaisten yritysten osalta selkeä ja tasapuolinen.

Palautetusta Karjalasta muodostuu Petsamon tyyppinen logistiikan, kaupan ja teollisuuden keskus, joka parhaalla mahdollisella tavalla palvelee niin Pietarin aluetta ja Leningradin oblastia kuin Suomea ja muuta EU:ta. Karjala ja Petsamo muodostuvat Suomelle talousvetureiksi, jotka auttavat Suomea selviämään uusista globaaleista haasteista.

Koko Suomen nykyisen itärajan alue saa takaisin luonnollisen talousakselinsa ja taloudellinen aktiviteetti nousee voimakkaasti. Ilman palautusta Suomen nykyisen itärajan talous kuihtuu asteittain.

Palautus nostaa Venäjän lounaisalueet kasvuun

Alueitten palautus merkitsee vahvaa taloudellista piristystä myös Leningradin oblastille ja Karjalan Tasavallalle. Raja madaltuu. Yhteistyö lisääntyy. Taloudellinen aktiviteetti nousee.

Koko Pohjoisen ulottuvuuden alue saa täysin uudenlaisen piristysruiskeen toimintaansa. Alkaa kasvun ja hyvinvoinnin kausi, joka Venäjän lisäksi säteilee Ruotsiin, Norjaan ja Baltian maihin. Syntyy todellinen eurooppalainen Pohjoinen ulottuvuus.

Tarvitaan todellinen Pohjoinen ulottuvuus

Pohjoisen ulottuvuuden (Northern Dimension) politiikka on käynnistetty 1999 EU-maiden, Norjan, Islannin ja Venäjän Federaation yhteishankkeena. Tavoitteena on löytää yhteinen keskusteluympäristö ja konkreettista vakautta, hyvinvointia, taloudellista yhteistyötä, kilpailukykyä ja kestävää kehitystä lisäävää vuoropuhelua.

Hankkeiden menestymisen kannalta on ensiarvoista, että alueelle saadaan kehittymään yhteinen, positiivinen ilmapiiri, innostunut henki, jossa jokainen katsoo oman etunsa olevan yhteinen toisten etujen kanssa.

Pohjoinen ulottuvuus, jossa tasapaino ja uusi ”pohjoinen henki” vallitsee, voi erittäin merkittävällä panoksella palvella koko Eurooppaa sekä lisätä vakautta ja hyvinvointia laajalle alueelle.

Palautus on luottamusta lisäävä win-win -ratkaisu

On erittäin tärkeää, että globaaliin ilmastomuutokseen kyetään vastaamaan tehokkaasti. Parhaiten siihen vastataan sellaisella yhteistyöllä, jossa mitään alueella olevaa valtiota ei suljeta pois.

Pelkästään omien etujen ajaminen johtaa ristiriitoihin, jotka voivat osapuolille tulla kalliiksi. Todellinen win-win –tilanne on pitkän tähtäyksen kehityksen kannalta paras vaihtoehto.

Luonnon aiheuttamiin muutoshaasteisiin kyetään tehokkaasti vastaamaan vain eri maiden yhteistoiminnalla. Sen vuoksi Pohjoisen ulottuvuuden toiminnalla on nyt mahdollisuus osoittaa perustamisensa oikeus ja tarkoitus. Avainsanoja ovat Petsamo ja Karjala.

- Talvisota – 105 hyistä vuorokautta
- Hiljainen hetki sotien uhrien kunnioittamiseksi
- Sotien mittaamattomat menetykset
- Virallinen Suomi yhä propagandan alaisena
- Venäjän sekurokratia ihannoi Neuvostoliittoa
- Venäjällä erilaisia historiatulkintoja
- Mikä on Suomen tulevaisuus?
- Ilmastomuutos ja Pohjoinen ulottuvuus?
- Luottamus on paras yhteistyön katalyytti

Talvisota – 105 hyistä vuorokautta

Taiteilija ja pilapiirtäjä Jouko Rostila muistaa 70 vuoden takaa lapsuuden kokemuksensa, jossa hän kelkan kanssa oli yksin järven jäällä ja taivalle ilmestyi suuri parvi vihollisen koneita. Oli talvisota. Koneilla oli sillä kertaa kohteina suuremmat saaliit kuin pieni yksinäinen poika jäällä. Kaikilla ei sodan aikana ollut samaa onnea kuin hänellä. Seuraavat piirrokset ovat Jouko Rostilan käsialaa.

Talvisota oli pienen Suomen urhollinen 105 päivän taistelu lähes 60 kertaa suurempaa hyökkäjää vastaan. Neuvostoliiton paraatimarssi Helsinkiin päättyi lukemattomien nuorten miesten hyiseen kuolemaan Suomen talvisissa metsissä. Ilman veteraanisukupolviemme ihmeellistä talvisodan henkeä ja kaiken uhraavaa panosta Suomen nuori itsenäisyys olisi menetetty. Suomen suojana oli Korkein, jota ilman maamme ei olisi selvinnyt.

Talvi- ja sitä seuranneen jatkosodan tiekartta sovittiin Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan kesken Molotov-Ribbentrop –sopimuksella 23.08.1939.

Suomi sai osansa tästä diktaattorien sopimuksesta Neuvostoliiton suorittamassa talvisodan hyökkäyksessä 30.11.1939. Hyökkäyksen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliiton jäsenyydestä. Talvisotaa seurasi jatkosota, jossa Saksa toimitti Suomelle välttämätöntä aseistusta.

Hiljainen hetki sotien uhrien kunnioittamiseksi

Viulutaiteilija Päivyt Meller luki otteita erään lotan sotamuisteluista. Hän oli juuri ollut saattamassa tätä lottaa haudan lepoon. Koko noin 150 hengen yleisö hiljeni kunnioittamaan sodassa henkensä antaneiden ja veteraanisukupolvien uhrauksia.

Sotien mittaamattomat menetykset

Talvisota oli Suomen toinen ja jatkosota kolmas vapaussota. Ensimmäinen vapaussota oli käyty 1918. Myös Lapin sota oli luonteeltaan vapaussota, koska ilman entisen aseveljen karkoittamista maasta Neuvostoliitto olisi jälleen yrittänyt vallata koko maan.

Talvi- ja jatkosodan henkilötappiot ja henkiset menetykset olivat mittaamattomat. Taloudelliset kustannukset olisivat nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuina noin 500 mrd. euroa. Niistä pelkät sotakorvaukset vastaisivat nyt 50 – 60 mrd. euroa. Maa-aluemenetykset olivat 45 000 km2.

Silti veteraanisukupolvi maksoi nämä rasitukset, rakensi hyvinvointiyhteiskunnan ja nosti Suomen maailman kärkimaihin. Tämä kaikki tehtiin, jotta lapsilla ja lapsenlapsilla olisi parempi tulevaisuus.

Heti sotien jälkeen ei ehkä tajuttu henkisten menetysten suuruutta ja pitkävaikutteisuutta. Suomen poliittinen johto, media ja merkittävä osa kansaa suomettui siten, että uus-suomettunutta olotilaa voidaan yhä pitää valtavirtana. Tämä on ulkopuolisesta näkökulmasta katsoen käsittämätöntä.

Virallinen Suomi yhä propagandan alaisena

Suomessa vallitsee yhä itsesensuuri, jonka seurauksena ensin katsotaan Venäjän etua ja oikeutta ja sitten vasta vilkuillaan oman maan legaaleja etuja. Kaikkein selvimmin tämä tulee esille sotasyyllisyyden ylläpitämisessä, Karjalan palautuskysymyksestä vaikenemisessa ja vaikkapa Nord Streamin valvonnan turvallisuuskysymysten ehdottomassa kieltämisessä.

Virallisen Suomen teesit näissä asioissa ovat ilman perusteita, vain propagandan varassa. Sotien jälkeen kahdeksan maamme poliittista johtajaa tuomittiin vankeusrangaistuksiin sotasyyllisinä. Laki oli taannehtiva, tuomioistuin erityinen tuomioistuin, osa tuomareista oli jäävejä syytettyjen vihamiehiä, prosessi oli todistusaineistoa peittelevä.

Kaikki nämä olivat ja ovat perustuslain vastaisia tekijöitä. Silti tuomiot ovat yhä purkamatta. Purkamatta jättäminen on päättäjille suuri häpeätahra, joka voi poistua vain tuomiot purkamalla.

Virallinen Suomi haluaa ehdottomasti pysyttää Pariisin rauhan-sopimuksen, vaikka se oli pakkosopimus, jonka sisältöön Suomi ei voinut vaikuttaa.

Vaikka Neuvostoliitto rikkoi räikeästi 1920 solmittua Tarton rauhansopimusta ja Hyökkäämättömyyssopimusta, nämä virallinen Suomi haluaa unohtaa. Petsamon ja Karjalan palautuksen ”unohtaminen” tulee ilmastomuutoksesta johtuvien globaalien logistiikkamuutosten vuoksi erittäin kalliiksi, ehkä lähes kohtalokkaiksi.

Venäjän sekurokratia ihannoi Neuvostoliittoa

Tältä pohjalta ei ole ihme, ettei Neuvostoliitto edes tunnustanut talvisodan olemassaoloa, oli vain joitain rajakahakoita Suomen kanssa. Neuvostoliiton luhistuttua Venäjä Boris Jeltsinin johdolla alkoi jopa selvitellä historiaansa, mutta se tendenssi loppui lyhyeen.

Vladimir Putinin tultua valtaan ja rakennettua vallan vertikaalin vartijaksi silovikijohtoisen hallinnon, sekurokratian, on Neuvostoliiton ihannointi alkanut asteittain saada lisää kasvualaa.

Venäjällä on presidentti Dmitri Medvedevin perustama historiakomissio, joka valvoo, että Neuvostoliiton vapauttavaa ja rauhanomaista roolia Suuressa isänmaallisessa sodassa eli II maailmansodassa pidetään yllä.

Unohdetaan, että neuvostohallinto oli Euroopan pahin valtionterrori, joka murhautti kymmeniä miljoonia omia kansalaisiaan, paljon enemmän kuin viholliset ehtivät heitä tuhota. Tätä suuruuden ja ”vapauttamisen” ihannointia tulee jatkamaan nyt vireillä oleva ns. antifasistinen lakiesitys.

Venäjällä erilaisia historiatulkintoja

Venäjälläkään kaikki eivät yhdy määrättyyn liturgiaan. Jopa presi-dentti Medvedev on kritisoinut neuvostopalvontaa. Mielenkiintoinen on professori Timo Vihavaisen ja tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen johtajan, akateemikko Andrei Saharovin uusi kirja, Tuntematon talvisota – Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot.

Tässä kirjassa aukaistaan NKVD:n (sittemmin KGB, nyt FSB) salaisimpia asiakirjoja, jolloin totuus talvisodastakin paljastuu. Saharov on todennut mm. seuraavaa: ”Neuvostoliiton häikäilemätön hyökkäys Suomeen 30.11.1939 ratkaisi Suomen suuntautumisen koko toisen maailmansodan ajaksi ja selittää Suomen hyökkäämisen Saksan rinnalla Neuvostoliittoon 1941”.

Mikä on Suomen tulevaisuus?

Suomi käy nyt omaa henkistä taisteluaan tulevaisuudestaan. Jos nykyistä vaikenevaa, antautuvaa, omia oikeuksia vähättelevää ja dynamiikan puutetta kärsivää linjaa jatketaan, seuraukset voivat olla huonot.

Kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin: ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.” Pro Karelialle antamassaan viimeisessä lausunnossaan kenraali korosti Tarton rauhan rajojen merkitystä.

Suurin ongelma maassamme on yhteenkuuluvuuden ja dynaamisen aktiivisuuden hengen puuttuminen. Aivan kuin maalta puuttuisi visio ja johtaja viitoittamaan tietä vision toteuttamiseksi. Karelianismi siivitti Suomea itsenäiseksi. Nyt puuttuu vastaava karelianismin henki. Viime vuosikymmenistä on jäänyt paremminkin poliittisen vaikenemisen ja sopeutumisen henki.

Ilmastomuutos ja Pohjoinen ulottuvuus?

Yksi Suomen tulevaisuutta uhkaava tekijä on ilmastomuutokseen liittyvä Venäjän ja Norjan aktiivinen yhteistyö, joka sulkee Suomen merkittävistä Pohjoisen ulottuvuuden hankkeista pois. Kuitenkin Suomelle kuuluvat Petsamo ja Karjala ovat tämän ulottuvuuden ydinalueita. Suomen ja EU:n tulee aktiivisesti panostaa siihen, ettei veteraanisukupolviemme työ jää turhaksi.

Yhteisten hankkeiden menestymisen kannalta on ensiarvoista, että koko alueelle saadaan kehittymään yhteinen, positiivinen ilmapiiri, innostunut henki, jossa jokainen katsoo oman etunsa olevan yhteinen toisten etujen kanssa.

Luottamus on paras yhteistyön katalyytti

Pohjoinen ulottuvuus, jossa tasapaino ja uusi ”pohjoinen henki” vallitsee, voi erittäin merkittävällä panoksella palvella koko Eurooppaa sekä lisätä vakautta ja hyvinvointia laajalle alueelle. Se on hyvä pohja myös Suomen ja EU:n sekä Venäjän välisten suhteitten normalisointiin, rajojen madaltamiseen ja yhteistyöhön.

Tähän kehitykseen tarvitaan luottamusta. Parhain luottamuksen ja yhteistyöhön liittyvien katalysaattorien kehittäjä on Suomelle kuuluvien alueitten palauttaminen ja niiden vahva hyödyntäminen kaikkien Pohjoisen ulottuvuuden alueiden asukkaiden hyödyksi.

+

Artikkeli on alustus Soviet Story ja talvisota -illassa Kristillisessä Mediakeskuksessa 01.12.2009 Helsingissä.